Kypärä, joogamatto ja sateenvarjo

Pyhä kolminaisuus, josta ensimmäistä olen tällä viikolla kipeästi kaivannut, toista kovasti käyttänyt ja kolmannen hajottanut. Tämä sää ilmeisesti masensi jo sateenvarjonkin ja se on paha homma jo silloin se. Täällä Berliinissä joka toinen kaupunkilainen tuntuu huristelevan fillarilla, mutta se ei suinkaan tarkoita, että liikenteessä olisi mukavaa tai turvallista. Päinvastoin. Autot ajaa niin läheltä, että lähes sivupeilit sujahtelee farkkujen taskuihin. Hurjapäät vetää fillareilla Unter den Lindenin liikenteen keskellä autojen, rekkojen ja bussien väleissä ja minä pieni koetan Piparminttu-pyöräni ohjaustankoa rystyset valkoisina puristaen päästä päivittäin hengissä töihin ja töistä kotiin.

Alkuviikolla eräänä iltana koetin etsiä vähän rauhallisempaa reittiä töistä kotiin (ei siis Friedrichsstraßea pitkin) ja ylitin kadun (ei suojatietä, mutta ei myöskään liikennettä) kohdasta, jossa joku peruspetteri myös ylitti katua. Ilmeisesti oli vähän huonompi päivä peruspetterillä, kun se löi mua kävellessään käsivarteen. Huusi jotain saksaksi ja PAM. Häkellyin niin paljon, etten voinut kuin hiljaa jatkaa matkaani silmät teelautasen kokoisina. Benjamin koetti kyllä töissä seuraavana päivänä selittää, että se on katsos vaan näiden saksalaisten tapa iskeä naisia. Että kauniilla naisilla on täällä aina käsivarret ihan mustelmilla. No, silloin jo jaksoin hymyillä tapahtuneelle.

Lievää kulttuurisopeutumisen kriisivaihettä (lue: ottaa päähän jokainen pienikin asia, väsyttää, ei huvita mikään) täällä kärsitään ja olen koettanut saada sekä mieleen rauhaa että toimistotyön kangistamaan kroppaani vähän liikettä joogalla. Toisinaan vaan rentoutuminen on tunneilla kaukana. Kuten eilen aamulla, kun olin ainut oppilas koko tunnilla (!) ja opettaja ystävällisesti yritti kääntää liikkeiden ja asentojen nimiä englanniksi. Paino sanalla ”yritti”. Minä parka koetin tulkita taas pohkeen ja pakaran välistä kurkkien, että puhuuko se onneton mulle käsittämätöntä saksaa, huonoa englantia vahvalla aksentilla vai oliko kenties kyseessä joku sanskriittimantra...


(kuva www.home-yoga.de)

Nyt on onneksi edessä pitkä viikonloppu, sillä näillä helluntai on kaksipäiväinen heilanpyydystysjuhla. Tuplatsäänssit siis – fiksua :) Viikonloppusuunnitelmana on vain ja ainoastaan kerätä jostain vähän energiaa ja positiivisuutta. Katsotaan mitä kaikkea se sitten tulee sisältämään. Viikonloppu alkoi joogalla, jossa kylläkin mun ajatus jo puolessa välin tuntia lähti harhailemaan suuntaan Bisse. En saanut tuopillisen himoa mielestäni vielä loppurentoutuksessakaan ja viimeisten oooom shaaanti shaaaantien kohdalla olin jo miettinyt millaiset voileivät teen siihen kylkeen ja kuinka ihanaa onkaan sohvalle lösähtää. Very Zen, I'll say.

Kiitos kaikille teille ketkä ootte sanoneet tätä blogia lukevanne. Tulee hyvä mieli. Vaikka en myönnäkään että mulla todellakaan olis mikään koti-ikävä. Minulla? Hah, never. Ei todellakaan. Ehkä vaan ihan vähän ikävä ystäviä <3