Auf Wiedersehen, beautiful Berlin..

Haikeissa tunnelmissa. Laukut pakattuna valmiina lähtemään huomenna Suomeen. Paluu kolmen kuukauden jälkeen tuntuu ihan kummalliselta. Vastahan tulin tänne, vastahan opin tuntemaan paikkoja, ihmisiä, tapoja, kieltä..

Eilen oli ihana farewell dinner minulle. Oltiin Clärchens Ballhaus nimisessä ravintolassa, joka oli aivan uskomattoman kaunis paikka. Etu- ja takapiha oli puistomaista ravintolaa ja sisällä tila oli ollut vuodesta 1907 asti ballroom dancing sali, jossa edelleen aina maanantaisin on salsaa ja muutenkin järjestetään tanssiaisia. Ihanaa! Ja pitsat tuolla olivat taivaallisia, puhumattakaan jälkiruuaksi tarjoillusta luumu-mantelikakusta.



Tänään töiden jälkeen kiertelin vielä kaupungilla suosikkipaikkojani. Kävin syömässä libanonilaisessa Babelissa ja jälkkärillä Glücklich am Gartenissa vohvelilla ja kirsikkajätskillä. Tähän väliin voisi mainita jotain siitä herkkulakosta jonka pamautan itselleni alkamaan heti kun Finnairin lennokki irtoaa Saksan maaperästä :)



Sain tänään myös jotenkin sympaattisella tavalla maksettua takaisin sitä kiitollisuudenvelkaa, joka tuntui minulle jäävän tätä kaupunkia kohtaan. Istuin lukemassa muotilehteä Alexanderplatsin suihkulähteellä kun hieman laitapuolenkulkijan näköinen mies istuu viereeni ja kysyy, saisiko hän kysyä yhden kysymyksen. Olin jo vastaamassa töykeästi suomeksi jotain, että en puhu saksaa, mutta päätin kuitenkin kysyä, mitä miehellä mielessä.

Mielessä oli se, että hänen (vielä rupuisempi) ystävänsä makaa tuolla takaviistossa penkillä ja hänellä sattuu sydämeen, että voisitko soittaa ambulanssin. Minä en kauaa miettinyt kun naputtelin puhelimeen 112 ja saksaksi tilasin paikalle ambulanssin. Sydänvaivainen mies näytti sen verran hyvinvoivalta, etten mennyt oman turvallisuuden takia siihen lähelle sörkkimään, jäin kuitenkin odottamaan, että näin ambulanssin kaartavan risteyksestä ja juosin sinne vielä ohjaamaan auton oikean puistonpenkin luo.

Sen verran komiat olivat ambulanssipojat, että mietin jo hetken olisiko venähtänyt ranteenikin kenties kaivannut vähän lähihoitoa.. :)

Näin viimeisiksi sanoiksi kiitos teille kaikille jotka olette tätä blogia lukeneet. Jokainen kommentti tai maininta siitä, että "olen mä sitä lukenut" on tehnyt mut tosi iloiseksi. Kiitos että olen tätä kautta saanut sanoilla ja kuvilla jakaa tätä Berliinissä elettyä elämää.



En ole ihan varma miten pärjään Suomessa ilman kirjoittamista, ehkä alan kirjoittamaan jotain Waking up in old, cold and rainy Helsinki -blogia. Tai ehkä jotain Still trying to get rid of the fat ass I got in Berlin -laihdutusblogia :D

Tai ehkäpä vaan jäämme odottamaan seuraavaa matkaa tai ulkomaille muuttoa. Sitten lupaan taas kertoa teille kaikille, miltä tuntuu herätä uudesta maailman kulmasta.

Tässä ihana biisi. Tällä on paikattu ikäviä hetkiä ja väritetty aamukävelyitä auringon noustessa. Laita silmät kiinni ja kuuntele.

Whoaaaa...

It seems that I seriously missed my flight :)

Das perfekte, letzte Wochenende

On katkeransuloista, että viimeinen viikonloppu Berliinissä oli näin mahtava. Heittäydyin täysin sydämin nauttimaan tästä kaupungista, sen tunnelmasta, tunteista, ihmisistä ja maisemista.

Lopputuloksena rakastuin entistä enemmän kaikkeen.

Perjantaina kävin viimeisen kerran rakkaassa joogapaikassani. Miten mulla voikin jäädä ikävä noita ihania opettajia, tuota valoisaa ja rauhoittavaa salia. Paikkaa, jossa olen useammankin kyyneleen vuodattanut ja niin monta valoisaa ajatusta sisältäni löytänyt.



Illalla lähdimme ulos ihanan ystäväni Christianen kanssa ja päädyimme viettämään railakkaan illan. Allekirjoittanut hikoili tanssilattialla kuin possu (koeta rakas lukija nyt olla miettimättä tuota edellistä postausta) ja päätyi jopa tekemisiin saksalaisen poliisin kanssa ;)

Lauantaina tapasin lisää ihania, tällä kertaa pääosin suomalaisia ihmisiä ja kotiin paluu venyi lähemmäs aamua. Tänään makasin Potsdamer platzin puistossa, kuuntelin musiikkia ja nautin siitä miten vahvasti aurinko kuumensi ihoa. Hurja tuuli puhalsi pilviä, kaatoi mun pyörän kahdesti ja mä hymyilin hieman, because wind is good. Wind means change.

Samaan aikaan olen tässä ollut vielä etäturistioppaana toiselle grow-vaihtarille, Brianille, joka matkaa Skandinaviaturneeta tällä hetkellä Helsingissä ja majoittuu Elinan luona, joka asuu.. no.. siis minun luona. Niinpä, ystävyys ei ole maantieteestä kiinni. Ja unohtumattomia muistoja ei kukaan voi sinulta vielä pois. Näihin kahteen luottaen jatkan nyt tavaroiden pakkaamista. Kaksi viimeistä päivää on enää jäljellä tästä kappaleesta elämässä.




* * *

It is bittersweet, that the last weekend in Berlin was one of the best. I let myself breath deep this city, it's unique atmosphere, the emotions, the people, the city views. And I fell in love even more.

On Friday I had my last yoga in a place that has the most amazing teachers, most beautiful rooms and an atmosphere, that has made me even tearful on a few occasions - but most importantly offered me a place to calm down and find new strenght and light in my life.

Friday night we went out with beautiful Christiane. I ended up sweating on the dance floor like a little pig (please try not to think the previous post right now, ok?) and had a great time. Oh, and the club had free chocolate! :) How endearing!

Saturday came along with more lovely, mostly Finnish people. Good times until the morning light. Today I was laying in the Potsdamer Park. Skin almost burning in the sun. Hair flowing in the strong wind. And I did smile a bit, because wind is good. Wind means change.

All at the same time I have been long distance tourist guiding another "grow-ambassador", Brian on his weekend in Helsinki. Indeed, all goes to show, that friendship is not geographically bound. And that unforgettable memories always stay in your heart. Relying on these two thoughts, I continue packing my Berlin-life. Two days remaining of this chapter in my life.

sika

Tervetuloa blogini MADCOOK osioon, eli Pelkokertoimen ällötys-syönti-osioon.

Itse ainakin tuohon kategoriaan sijoittaisin eilen firman bileissä tarjoillun liharuuan. Ehkä jollekin teistä tämä on ainoastaan herkullista. Kuuleman mukaan oli herkullista. Itse jonotin hengittämättä buffet-jonossa tuon kohdan ohi, piilouduin lautaseni taakse ja huutelin äijälle, että "vegetaaaaariiiiiissccheee".

Tsiigaa kuva omalla vastuulla.



Translation: German food.

Tunnen pari kivaa tyyppii...

Tämä postaus on teille. Kiitos että tulitte tänne Berliiniin. Jokaisen kanssa sain jakaa ihania hetkiä ja ennenkaikkea - jakaa tätä ainutlaatuista kokemusta, joka mulle on suotu. Kiitos myös kaikille niille, joiden kanssa olen saanut viesteillä ja soitella. Olette kaikki rakkaita ja teidän luoksenne Suomeen on ensiviikolla hyvä tulla. Hugs.

Berliini 72 h

Kaupunkiin saapui perjantaina erityisen rakas porukka. Äiti ja sisko. Minuuttikello tikuttamaan, meillä on 72 tuntia aikaa ja koettavana koko Berliini!

Perjantaina lämpötila huiteli jossain lähellä 35 astetta, mutta siitä huolimatta saimme illan aikana käytyä tutustumassa Alexanderplatziin, josta otimme metron keskustaan. Pikainen kävely Unter den Lindenillä, Brandenburgin portti, Holocaustin muistomerkki ja kävely Potsdamer platzille, jossa kävimme syömässä varsin maistuvaa italialaista varsin kohtuuhintaisessa Vapianossa.



Lauantaina tämä berliiniläinen "heräsi" taas hikisenä pyörityn yön jälkeen silmät ristissä ja hihkui sisäisesti innosta, kun ulkona satoi vettä! Ulkoisesti hihkuminen ilmeni naisen raahautumisella parvekkeelle, levittämällä kädet ja seisomalla onnellisena siellä sateessa. Viilensi :)

Vieraat kömpivät hyvin ILMASTOIDUSSA hotellihuoneessa nukutun yön jälkeen tänne aamupalalle ja olimmekin jo valmiita suunnistamaan Kurfürstendammille, shoppailua alennusmyynneissa ja KaDeWe - jossa lähinnä syvällinen tutustuminen suklaaosastoon. Tehopäikkärit ja syömään hieman myöhästynyttä äitienpäiväillallista Poojaan. Äiti maistoi ensimmäistä kertaa ikinä intialaista ja tykästyi kovasti. Naperokin sain jälkkäripaukkuuuuuu ja napa paukkuuuuu ja tää piilotteli ruokaa ja lystiä oli.



Illalla tutustuimme vielä yllättävällä innolla Muurimuseoon ja Berliinin ristiriitaiseen, mielenkiintoiseen ja suurilta osin täysin käsittämättömään historiaan. Luentoja saa nyt jokainen näiltä leideiltä jos kiinnostaa :)

Sunnuntaina pyörimme Mauerparkissa, söimme frozen jugurttia "hernekeitolla", ajoimme ratikoilla, kävimme syömässä aasialaista ruokaa (taas äitiä vietiin tuntemattomiin makumaailmoihin) ja vielä illalla menimme porukalla katsomaan tuon surffileffan 3D:nä. Ai niin, 3D:nä ja IMAX:ina joltain maailman suurimmalta screeniltä. Jenkeissä runsaasti jo kolmiuloitteiseen leffamaailmaan tutustunut siskoni oli pudota penkiltä, sen verran kuulema oli vaikuttava leffaelämys. Saan kuulema varautua hieman pettymään jos Joensuussa lähden 3D:tä katsomaan :) Miten me Elinan kanssa ei osattu yhtään ihmetellä tuota tekniikkaa ja valkokankaan kokoa.. olisiko huomion vienyt jotkut surffarit tai jotain..



Myös kauhean reippaasti osattiin tilata pienet jälkkärit, koska aasialinen ruokahan tunnetusti on tosi kevyttä :) Tänään aamulla ahkerat naiset kävivät vielä tutustumassa eläintarhaan ennen suuntaamista lentokentälle. Tämä apina taapersi aloittamaan viimeistä kokonaista työviikkoa ja lähetti vaan terveiset ihanille paviaaneille apinataloon.

Tässä siis 72 tunnin perhesetti Berliiniä.

Turistiopas kiittää viimeisiä vieraita ja valmistautuu enemmän tai vähemmän itkemään tämän viimeisen viikon Berliinissä. Voitteko muka uskoa, että kolme kuukautta on pian ohi? En minä ainakaan.

Die perfekte Welle

3D-maailmaan pääsin tutustumaan hieman jo Los Angelesissa Universal Studioilla, mutta ei ne örkkimörkit olleet MITÄÄN verrattuna eiliseen elämykseen kolmiulotteisessa maailmassa. Merenalaista elämää, isoja aaltoja, surffareita, kilpikonnia, kaloja, surffareita, riuttaa, sukellusta, surffareita... Ojenneltiin kilpaa käsiä Elinan kanssa, ihan vaan että jos niihin vatsalihaksiin olisi saanut jotain kosketustuntumaa :) Sisältöähän leffassa ei elokuvamielessä ollut nimeksikään, eikä 45 minuutin kestollakaan voi kehuskella - siitä huolimatta voisin mennä tänään katsomaan leffan uudelleen.



PS. Tunnen oloni kovin kielellisesti ylpeäksi, kun vastan 10 minuuttia leffan alun jälkeen tajusin, että siinähän puhutaan saksaa, eikä englantia!

Kuva täältä.

Sauna ja irtokarkit

Suomesta mä kaipaan Makuunin irtokarkkeja. Suomesta mä EN kaipaa saunaa, sillä ELÄN sellaisessa 24/7. Muuten mä kaipaan Suomesta ystäviä ja perhettä, mutta muuten voisin hyvin vaikka jäädä tänne. Paitsi toi kuumuus saa juuri nyt pään sulamaan. Joka tapauksessa, en suostu uskomaan, että mulla on enää kaksi viikkoa jäljellä täällä Berliinissä.

Perjantaina sain Elinan kylään. Lähes 40 asteen kuumuuden vuoksi ainoa nähtävyys mihin uppouduttiin, oli järvi. Lauantaina käytiin illalla rantabaareilemassa, katsomassa Saksan voittoisaa peliä ja kuuntelemassa aivan mahtavaa live keikkaa. Hetken aikaa oltiin myös super jännittävässä, maan alla mutta veden päällä (?) olevassa klubissa, mutta siellä lämpötila oli varmasti lähemmäs 60 ja allekirjoittanut sai sellaisia ahdistusoireita, ettei kyennyt tuolla matalassa, savuisessa tilassa kovin montaa minuuttia viihtymään. Sai tuo ikiliikkuja ystävänikin tanssittua päällimmäiset energiat pois (älkää kysykö mistä se repii energiaa tällä säällä), joten suuntasimme kohtuullisen hyvissä ajoin kotiin.

Sunnuntaina nähtiin erästä toista vaihtaria, joka oli Kööpenhaminasta täällä käymässä. Oikein newyorkilaisen päiväkahvittelun (kolme newyorkilaista, me ja Starbucks) jälkeen hyppäsimme junaan ja hetken päästä järveen.

Olisi ihanaa pystyä nukkumaan omassa asunnossa. Ehkä ensi yönä avaan pakastimen ja tungen jalat sinne. Tai siirrämme patjat parvekkeelle ja vaihdamme vuoroja siitä että toinen suihkuttelee koko ajan kylmää vettä päälle.

Tämän viikon suunnitelmissa olisi tänään mennä ostarille (järven lisäksi ainoa toinen paikka missä on viileää). Elina bongasi rannalta pari poikaa (taas) eilen, joten niitä varmaankin nähdään tiistaina. Kurkku ja kaveri. Keskiviikkona yritämme joogaa (hot jooga by nature) ja sen jälkeen katsomaan 3D:nä surffileffa :) Jee! JEEEE!!!!!!!! Iso jee sen takia, ettaä tajusin juuri, että leffateatterissa on muuten kans.. tattadaa.. VIILEÄÄ!!

Nyt lopetan tämän päättömän kirjoituksen, mutta lupaan lukea tämän Suomen jäätävässä 6kk talvessa päivittäin, kun kiskon untuvatakkia sisälläkin niskaan ja juon kuudetta saavillista teetä töissä pysyäkseni lämpimänä.

+37

No nyt on lämmin. Eilen lämpömittari näytti +37 eikä tämä päivä paljon eilisen rinnalla kalpene. Viikonloppuun olin epäonnistuneesti buukannut joogafestareille menon, joka lämpötilan huomioon ottaen oli aikamoinen vikatikki. Ryhmäjooga pellolla ei napannut, tunnelma siellä sen sijaan olin hauskan hippi ja päädyinkin nakuna uimaan. En ole ihan varma kannattiko tuota kirjoittaa. Todennäköisesti ei kannattanut. Sanotaanko syyksi tosiaan tuo +37 astetta, olo kuin pihvillä grillissä, bikinien sijaitseminen kotona ja yhtäkkiä eteen ilmestyvä nudistiranta. Onpahan nyt tuokin koettu. Koetin olla tosi tosi cool, niin kuin lilluisin järvessä muiden nakujen ihmisten kanssa harva se päivä, mutta ripeä vaatteiden päälle kiskominen ja paikalta nopsaan poistuminen ehkä paljasti ensikertalaisuuteni :)







Hippeilystä siirryin ripeästi suoraan keskustaan seuraamaan huikeaa Saksan peliä, jossa Argentiinalla ei ollut MITÄÄN SAUMAA! Me saksalaiset vaan ollaan niin rautaa ja sanokaa mun sanoneen, näistä kisoista poistutaan kirkkaimmat pokaalit otsassa. Mitalit. Kaulassa. Kourassa pokaalit.

Apua tämä kuumuus pehmittää tosiaan pään.. Iloista että toimistossamme ei ole sen kummempaa ilmastointia kuin että ikkunat isosti auki. Voitte arvata paljonko töitä saa aikaan kun hiki valuu sormien välistä näppäimistölle ja on varmasti jo sähkötekninen riskitekijä.

Eilen illalla istuttiin työkaverin ja hänen pikkusiskon kanssa katselemassa vielä vähän lisää fudista kylmät oluet kourassa. Illalla kymmenen aikaan lämpötila alkoi jo olla ihan siedettävä. Tänään pyöräilin aamulla 20 minuutin (ikuisuudelta tuntuvan) matkan Weissenseelle, harvoja paikkoja Berliinissä missä pääsee uimaan. Puistossa jouduin vaihtamaan paikkaa tuskaisen monta kertaa ympäri pikkuruista järveä.

1. Uimaan mennessä huomaan rannan olevan täynnä lasinsiruja
2. Viereen rantautuva perhe, jonka isä tulee kysymään multa voisinko kääntyä. Käännyn mahaltani istumaan, kertoakseni, etten oikein puhu hyvin saksaa, kun hän jo toteaa kauempana katseleville pojilleen, että "jaa, ich habe gesagt.. LECKER!"
3. ja 4. Itäeurooppalaiset äijät tulee potkimaan jalkapalloa totaalisen välittämättä siitä, että minä sijaitsen kutakuinkin pallon reitillä.

Loppujenlopuksi löysin ihanan rannan jossa oli paljon musaa, jätskikioski, tanssikoulun järjestämät street-tanssikisat (tanssijapolot!) ja pääsi turvallisesti uimaan. Tällä kertaa bikineissä :) Ja oi kuinka kansainvälinen olikaan minun rantsuun mukaan ottamani lukemisarsenaali.



Nyt mietin onko tässä kuumuudessa edes terveellistä rueta imuroimaan. Ehkä kaadaan vaan lasiin limpparia, heittää kylmän, märän pyyhkeen harteille ja kaadun sohvalle katselemaan pian alkavaa leffaa. Siivota voi sitten kun kostea rätti tarkoittaa pölyjen pyyhkimistä, eikä välttämätöntä itsensä vilentämistä.

Moments of life in Paris

Tajusin juuri, että milläs minä nyt ilahdutan kaikkia ystäviä palatessani, jos tänne latelen kaikki kuvat ja jutut?! No mutta ei kai hätä ole tämän näköinen, sitten vaan kerrotaan vielä vähän lisää ja vähän lisää kuvia. Tässä kuitenkin parin kuvan verran tunnelmia Pariisista.



Matkalla lentokentälle oli myös tällainen tuskaisen komea poika, joka kantoi ihanasti kukkaa ja oli varmaan menossa jotain tyttöä vastaan. Olin ihan rakastunut. Mietin josko se sittenkin kääntyisi jollain hetkellä ja tajuaisi, että muahan se olikin tulossa tapaamaan!



Ai mitenniin olemme jalkapallohullua kansaa me saksalaiset? (huom. ME saksalaiset niin pitkään kun olemme voitolla)



Bonjour Paris! Joka aamu, kaunis aamu. Rakastan aamulla avata ikkunat, kurkistaa ulos ja kailottaa unisella äänelläni hyvää huomenta Pariisi :)

Seuraavat päivät sisälsi paljon kävelyä (eli hiertymiä jalkoihin), kuumuutta (noin 30 astetta päivät yöt), salsaklubia, puistoja ja piknikejä. Vallan ihanaa kaikki siihen asti kun kotiinpaluu piti maanantaina illalla koittaa.



Screw you easyJet. Tämä ja paljon muita huutoja kuului aulassa niin railakkaasti, että poliisit saapuivat paikalle. Syynä se, että easyJet perui kaikki lentonsa tuolta illalta. Ja ei puhettakaan, että tästä olisi infottu etukäteen - tai edes kentällä. Vielä tähän päiväänkään mennessä en tiedä syytä miksi. Ja mitä tarinoita kuulin, on kyseinen yhtiö todennäköisempi ryssimään lentonsa, kuin onnistumaan niiden kanssa.

No, sain varattua uuden lennon keskiviikkoillalle, eli edessä oli pari lisäpäivää Pariisissa. Jos ei oteta huomioon tuota paluun (lentääköhän keskiviikkonakaan) aiheuttamaa stressiä, ei olossani tietysti ollut mitään valittamista ;)



Ajattelin nousta ylös Arc de Triumphiin katselemaan maisemia (280 porrasta) JA päätin sitten kävellä kotoa sinne. Matka noin 5km. Ja alle olin jo kävellyt koko päivän kaupungilla. Vallan fiksu likka! Jalat oli tuon kaaren alla sellaisella makaroonikaarella, että tyydyin ottamaan katutasosta parit kuvat.



Ja lähtöpäivänä vielä hyytävää meininkiä Catacombes-luolastossa. Kuka tiesi, että Pariisin alla on aivan oma, kuolemaa henkivä verkosto sotien ajalta?

Nälkähän tälle pallerolle ei tälläkään reissulla päässyt iskemään. Söin herkullisinta pizzaa mitä ikinä! Paitsi tietysti mustat oliivit piti jättää syömättä, yök. Huomaa hyvin loogisesti jo irti leikattu ja nautittu ensimmäinen pala :)



Ranskalaiset boulangerie-leivonnaiset päihittää saksalaiset (jotka nekin jo päihittää suomalaiset) mennen tullen! Ai SLURPS millaista raparperipiirakkaa tässäkin ice latten seurana mussuttelin! Voisiko joku laittaa mut Suomessa sitten isosti kaikkeen mussuttelukieltoon? Pliis..



Merci Paris, á la prochaine fois! Tu me manques déjà..

Une lettre de l'amour pour Paris

Paris, je t'aime. Tarinamme alkoi kesällä 2004 kun tein ensimmäisen oman ulkomaanmatkan. No, Ruotsissa vaihdossa käymistä ei lasketa. Viikko silloin sisälsi kaiken olennaisen; asumisen ihanassa pariisilaisessa asunnossa, ihanan ranskalaisen ystävän perheen kanssa. Uusia ranskalaisia ihmisiä. Eiffeltorni, riemukaari. Versailles. Champs Elysee ja Notre Dame. Sacre Coeur, Montmartre ja näkymä yli Pariisin.

Tuli ja palo. Halu saada lisää tuota kaupunkia, oppia kieltä, kävellä noita katuja ja istua väsyneenä metroissa. Tapasimme taas seuraavana kesänä. Siitä kahden vuoden päästä olikin jo aika astua alttarille. Kaunis ystäväni meni naimisiin prinssinsä kanssa ja minä sain kunnian olla "kaasona".

Kuusi vuotta ensimmäisesta kerrasta ja kolme vuotta viimeisimmästä. Pariisi. Olet aina minulle kovin erityinen.



Paris, je t'aime. Our story began in summer 2004 when I made my first real trip abroad, all by myself. A week then included all the necessary; living with a parisian family, new french people. Tour Eiffel, Arc de Triumph. Versailles. Champs Elysee. Sacre Coeur, Montmartre and the breath taking view over Paris.

Fire and flame. To breath more the air of that magical city, to learn the language, to walk the streets and to sit tired in the metro. We met again the next summer and two years after that the wedding bells already rang. It was the white, beautiful and FUN wedding of my dear friend.

Six years from the first time and three years since the last. Paris, you are always very special to me.

Pirita täällä, kuka(aan) siellä?

Vastausten tulvasta päätellen mun blogi on kuollut. Google Analytics kuitenkin kertoo, että tätä luetaan viikoittain Saksasta, Suomesta, Jenkeistä ja Puolasta (?), joten ehkä minä jatkan kirjoittamista. Ainakin itselle muistoksi täällä olosta - sehän tämän ensisijainen tarkoitus olikin.

Tämä viikko töissä meni mukavasti, koska meillä oli sellainen jury sessio, joka toi toivottua vaihtelua tietokoneen kanssa alati syvenevään tuijotuskilpailuun. Illallisella sain mukavan kommentin eräältä iäkkäämmältä professoris-henkiseltä mieheltä. Juttelin hänen kanssaan muutaman minuutin, kun tuli puheeksi, että olen Suomesta. Hän (itse britti) totesi, että "Mutta et sinä kuitenkaan suomalainen ole.. vai oletko..?" Hän oli jonkin verran itse viettänyt aikaa Helsingissä, eikä voinut uskoa, että olen suomalainen. Kuulema puheessani on sellaista värikkyyttä ja intonaatiota, etten mitenkään uppoa hänen käsitykeen suomalaisesta kommunikoinnista. Voi kuinka iloiseksi tekikään tämä herra minut :)

Olen koukuttautunut tehokkaasti jalakapalloon. Ghana pelasi erittäin hyvin (sanoo hän kolmen katsotun pelin kokemuksella) keskiviikkona, mutta Saksa oli piirun verran parempi. Jännitysnäytelmä jatkuu sunnuntaina ottelulla Englantia vastaan. En voi uskoa, että löydän itseni pohtimasta sitä, miten Pariisissa pääsen katsomaan tuon matsin! Vaan kyllähän se nyt on pakko nähdä, vai mitä?

Megarauhallinen päivä töissä on tuntia vaille paketti ja sitten tämä madamoiselle ampaisee U-bahnilla Schönefeldin kentälle, josta nousee kahdeksan jälkeen EasyJetin lento kohti Pariisia. Auf wiedersehen liebe Berlin, bonsoir mon cheri, Paris!

In Finland we also make music

Ich habe mit euch einige Mal gesprochen über Finnisches Musik und jetzt hier einige Beispiele :) Enjoy!

Starting with HIM. This band with the lead singer Ville Valo you should be able to recognize although they have been a bit quiet recently.



Here is for you Lauri Ylönen and his band The Rasmus. This band is a bit special to me, giving me big memories from my first years in the university.



Getting to a band that personally I don't loooove, but they say they are huge in Germany. So, are they?? Note the very Finnish pronounciation :D (sorry, Samu)



Then my best friend's all time favourite band, ladies and gentlemen: Nightwish. (ooh, shivers, they ARE brilliant!)



Continuing still in the same genre, here come the men of Stratovarius rocking it for you.



*sigh* ok, this one I just could not leave out, because do we Finns want it or not, here is a song everybody was making their best B-boy and flygirl moves "a couple" of years ago. Would have loved to post the cute video as well, but it wasn't available.



Ok, who's still with me?

I'd like to end this post with a couple of my favourites. Don Johnson Big Band (along with their lead singer) has been LOOOVE from the first sight to me. I thing our journey started in Ilosaarirock-festival in 2003 :) Here a song that comes with a feel good quarantee. The lady in the backing vocals is a truly amazing singer, Emma Salokoski.



And a newer favourite, Jenni Vartiainen and here her song "En haluu kuolla tänä yönä", Finnish for "I don't wanna die tonight".




And now, all my friends, feel free to add as a comment all the amaaaazing Finnish bands that I didn't think of :)

Cansei de ser Sexy says it the best:

"From all the shit the one I got to buy is music
From all the jobs the one I choose is music
From all the drinks, I get drunk off music
From all the bitches the one I want to be is music

Music is my boyfriend
Music is my girlfriend
Music is my dead end
Music is my imaginary friend
Music is my brother
Music is my great-grand-daughter
Music is my sister
Music is my favorite mistress"

Viikon (kuva)kohokohdat

Hellurei, niin vaan vierähti taas viikko Berliinissä. Siihen sisältyi tosi yllätyksekkäästi frozen yogurttia. Tosin edelleen tykkään vetää tuon herkun ihan ilman koristeita - nämäkin (ilmaiseksi saadut) marjat söin äkkiä päältä pois "makua pilaamasta" :)



Alennusmyynneissä ehdin pyörähtämään ja kuten näette, H&M on varsin persoonallisella otteella ottanut tämän alennusten laskemisen.



Näillä balleriinoilla on sipsutettu Berliiniä jalan ja pyörää poljettu. Ilmeisesti ei kuitenkaan ihan tarpeeksi tasapainottamaan kaikkea suklaista herkuttelua, sillä farkut, joissa tulin tänne, eivät enää mahdu jalkaan. Jaiks. Taisi olla pelottavan totta tuo "Berliinissä on vaara pallostua"... :/



Perjantaina Saksan pelin kunniaksi olin pukeutunut asiaankuuluvasti. Itse sitä tosin en ollut tajunnut, ennenkuin työkaveri asiasta huomautti "oooh cool, you're dressed as a german flag!!"



Lauantaina lähdimme Alko-aikaisen työkaverini ja hänen poikaystävänsä kanssa tutustumaan Berliinin Outlet-tarjontaan. Oli taas vaihteeksi vähän viileämpi päivä. Ja tähänhän ei tietenkään voinut varautua pukeutumalla tarpeeksi lämpimästi. Päädyin poistumaan outletista pukeneena kaikki ostamani vaatteet päällekäin, jotta tarkenisin.



Eilen ehdin illalla katsomaan viimein tuon Sex and the City 2:n, joka ylitti kirkkaasti etukäteen maanrakoon tallotut odotukset. Hauskin kohta oli silti se, kun leffassa Carrie toteaa Bigille, että "Is it because I am a bitchy wife, who nags?" - yleisöstä kuuluu sydämenpohjasta huokaiseva miesääni: "..yes". Ahhahah, koko yleisö repeää kikattamaan tätä niin tunteella artikuloitua kommenttia.



Tänään kävin tsekkailemassa East Side Galleryä, nukuin, söin ja kävin joogassa. Eli blaa blaa, blaa ja blaablaa :) Tätä kai kutsutaan arjeksi. Ja ihan kiva huomata, että niin sen oman arjen pystyy rakentamaan ulkomaillekin. Ensiviikolla pitkiin työpäiviin haetaan iloista energiaa suuntaamalla katse perjantaina nousevaan lentoon kohti Pariisia.

Ich spreche Deutsch

Se on mukavaa oppia vierasta kieltä. Olen onnistunut huvittamaan työkavereitani tuon "geil" sanan varomattoman käytön lisäksi muunmuassa huudahtamalla "ooooh, keittiöitä!!" kun mentiin kahvioon jossa oli yllättäen tarjolla erilaisia kakkuja. Küchenissa tehdään Kucheneita. Ei toisinpäin.

Lisäksi sain eilen Benjaminilta kummaksuvan katseen ja kysymyksen "Wie, bitte?", kun halkaisin toimistohiljaisuuden pohtimalla ääneen, että "Pitäisköhän ostaa vähän kärpäsiä.." Siis kovasti lentoja sillä hetkellä katselin. Fliegen - Flüge. Ensimmäiset surraa, toisilla pääsee matkustamaan.

Joogassa mietin ensimmäiset tunnit, että ihanko tosiaan täällä "child's pose" on joku ihmeen telkkarinkatseluasento. Kun tuo telkkari-sana toistui useasti myös muissa asennoissa, aloin oppia, että Fersen on kantapäät, eikä siis sama asia kuin laiskasti lausuttuna Fernsehn.

Edelleenkään en tiedä mikä "downward facing dog" asento saksaksi on, sillä joka ikinen kerta se kuulostaa minusta omenaa tuijottavalta koiralta "Apfel schauende Hund". No samapa tuo, minulle kelpaa oikein hyvin ompuista pitävät koirat.

Tänään piti vielä koettaa ylittää itseään saksankielen kanssa. Suihkuni viemäri on taas tukossa ja sitä täytyi mennä isännöitsijälle selvittämään. Olin tällä kertaa katsonut sanakirjasta valmiiksi sanat "viemäri" ja "tukos", jotten joutuisi uudelleen käyttämään lausetta "ich habe problem mit dusch, wasser kommt, aber wasser nicht geht." Hienostihan sitten selvitinkin tämän asiaosuuden, kunnes isännöitsijä kommentoi mun sykeröillä olevaa tukkaa, että "kiva kampaus". Jos ei omistaisi tätä valtavaa tarvetta aina selittää kaikkea ylimääräistä, olisi voinut vain vastata, että "kiitos". Vaan ei.

Piti alkaa selittämään sitä, kuinka se on sykeröillä vaan sitä varten, että kun ajan pyörällä töihin, ja pitää pitää kypärää, niin sitten kun toimistolla avaa nämä, niin näistä tulee kihara tukka. Esitys sisälsi erittäin vahvasti pantomiimia ja kuulosti varmaankin suunnilleen tältä "Ahaa, no, kun toimistolla minä.. avata.. ja sitten kiharat.. tämän kanssa.. pakko.. joo.. aivan."

Niin että ensi kerralla jos ihan vaan: kiitos.

Kun vuorokausi antaa sulle vain 24 tuntia..

... niin tässä esimerkki siitä miten niihin voi tunkea maksimaalisen määrän asioita. Ottaen siis huomioon sen lähtökohdan, että käytännössä koko päivä kuluu töissä. Aamuyhdeksästä iltakuuteen. Eilinen elämässäni Berliinissä:

* herätys 6.30 ja joogaan 7.30-8.30
* töitä 9-13
* Maikun ja Lauran kanssa lounaalle, kun tytöt otti Berliinissä pit stopin matkallaan Salzburg-Helsinki
* töitä 14-18 ja sitten kotiin
* lenkille, jossa tämän kesän omat enkat: 35 minuuttia hölkkää! Jee, ei vielä tule lähellekään vuosi sitten rikottua 50 minuuttia, mutta on aika makee suoritus kaikenlaisien viime talven sairastelujen jälkeen.
* iltaruoka kotona, jonka jälkeen vielä kaupungille pyörähtämään alennusmyynteihin. Mukaan tarttui pari muotilehteä, yksi paita ja shortsit.
* ja vielä ehti ennen yhdeksää ruokakauppaan!

Illalla kattelin vielä hetken telkkaria ja oli huolestuttavaa/hauskaa huomata, että kun katsoi sarjaa, mitä ei ole aikaisemmin koskaan katsonut, niin ei tuo dubbaaminen edes ärsyttänyt. Itseasiassa, johtui varmaan väsymyksestä, en edes ensimmäiseen viiteen minuuttiin tajunnut mitään "outoa" tuossa jenkkisarjassa :D

Toooooooor!!

Mikä on keltainen, punainen ja musta - ja...
.. roikkuu joka kolmannella parvekkeella
.. on piirretty Starbucksin työntekijöiden poskiin sydämen muotoisena
.. liehuu joka toisessa autossa
.. somistaa näyteikkunoita varmaan Cuccin liikettä myöten?

Saksan lippu.

Miksi:
JALKAPALLO

Miksi jalkapallo?
Koska ME saksalaiset ollaan siinä NIIN hyviä, että tämäkin tyttö kirkui eilen telkkarin ääressä, että "Toooooooor" kun Saksa näytti miten niitä maaleja veistellään.

Sanoisin, että "geil", paitsi että kun opin tänään ruokatunnilla, että sitä ei kannatakaan välttämättä sanoa. Selvisi sitten samalla miksi oon saanut hieman hupaisia reaktioita sillä aikaan tässä ensimmäisen kuukauden aikana. Kiitti vaan kaverit.

Paris, mon amour, on se voit encore!

Ainiin, en ole tainnut muistaa täällä sitä julistaa, vaikka tuskinpa tämä kenellekään yllätyksenä tulee. Je vais à Paris!! Lähden parin viikon päästä pitkäksi viikonlopuksi Pariisiin. Pääsen kolmen (?) vuoden tauon jälkeen tapaamaan tuon rakkaan, sydämeni jo vuonna 2004 vieneen kaupungin. And even more, saan nähdä Lauren, joka asuu tätä nykyä Montréalissa SEKÄ Davidin, joka SEKIN muutti Montréaliin pari kuukautta sitten ja SEKIN on sattumalta juuri samaan aikaan Pariisissa. Lauantaille on jo suunniteltu kunnon jälleennäkemiskemut isolla porukalla :)



Ainut mikä matkaan voi tuoda pienen rypyn on EasyJetin laukkupolitiikka. Sanokaas joku, onko yksi käsimatkatavara yksi vai kaksi? Normaalistihan se on kaksi (käsilaukku ja käsimatkatavara, eli mulla aina laukku+reppu), mutta mistä näistä kengännauhabudjetin yhtiöistä tietää.. No, toivotaan ette mua portilla odota lähes 50 euron ullatuuuuus!

PS. Poden muuten päivä päivältä voimistuvaa Kaakkois-Aasian matkakuumetta ja oon viittä vaille varaamassa pikkupikkulentoja tänne pikkupikkuihaniin maisemiin <3

Kauhua satulassa

Johanna, jos susta tuntui hurjalta ajaa Helsingissä mun perässä pyörällä liikenteen keskellä, niin voin vannoa, että saman fiiliksen sain eilen ajaessani 30min Berliinin halki tukka putkella, sydän kurkussa työkaverini perässä. Ainiin, ja 30 asteen lämmössä.

Tämä liikenne täällä on hullua. Tarkoitan sitä. Pyöräilijöitä on kasapäin ja niillä kaikilla on joku kuolemaa uhmaava geeni taskussa, sillä kaikki puskee täällä rekkojen eteen, bussien kylkeen kiinni ja painaa päin punasia, vihreitä, keltasia ja sinisiä. Eilen koin illalla lieviä kauhun hetkiä satulassa..

Ajoin illalla kymmenen jälkeen kotiin, ylitin tarkkana tyttönä ison ja ruuhkaisen risteyksen ja siirryin ajamaan seuraavaa tien pätkää oikeaan laitaan, ratikkakiskojen väliin, niin kuin täällä kovin usein pyöräkaistat on sijoitettu. No, seuraavassa hetkessä nään, että mua VASTAAN TULEE RATIKKA! Iksjuuusmii?!?!?!? Mitä **l*ettiä?!! Vasenta laitaa?

Nopea tsekkaus vasemmalle väistämiseen - ei onnistu, autoja viuhtoo vastaan. Nopea tsekkaus oikealle väistämiseen - AITA!! Epäilen, että luojalla oli sormet pelissä, sillä huomasin noin metrin taaksepäin aidassa syvennyksen, johon kiskoin ensin itseni, sitten pyöräni. Onneksi ratikkakuski oli huomannut mut ja sekin hiljensi menopeliään jo hyvissä ajoin. Luoja myöskin yksin tietää, miksi tuo ratikka tuli tien vasenta laitaa, minä tyydyn kiittämään onneani ja lupaan tästä lähtien pitää pyöräilykypärää päässä AINA kun ajan liikenteen seassa.

Muuten täällä viikko on sujunut lämpimissä tunnelmissa. Elohopea pysyttelee päivisin 30 asteessa ja hauskaa on, että se ei illallakaan juuri putoa varmaan alle 25 asteen. Ainakin nukkumaan mennessäkin parvekkeen ovi on parempi pitää kiinni, koska ulkona on lämpimämpi kuin sisällä (ja voin vannoa, että sisälläkin on lämmin). Myös aamulenkit seitsemän aikaan sujuu jo ensimmäisen kymmenen metrin jälkeen hikisissä tunnelmissa. Mutta oi kuinka paljon mieluummin tämän kaiken otan, kun tuon jatkuvan palelun, joka on pitänyt mua otteessaan aina viime lokakuusta tähän asti!

Eilen oltiin katsomassa baarissa, ulkona screeniltä Germany's Next Top Modelin finaalijaksoa, joka itseasiassa oli aika surkea ja kesti 3 tuntia. Mutta sinänsä tuo tyttöjen vastaisku huomenna alkavaan jatkuvaan fudiksen isolla porukalla seuraamiseen oli ihan hauska. Ja olut oli hyvää. Ja kylmää.

Jalkapallopelit tosiaan starttaa huomenna ja sen näkee jo joka puolella liehuvista Saksan lipuista. Jonkinmoista eläytymistä on havaittavissa myös täällä töissä, sillä toimitusjohtajaltamme tuli eilen viesti, että saamme ensiviikon perjantaina mennä haluamaamme paikkaan kesken työpäivän katsomaan Saksan pelin :) Ja täällä kun ei noita vapaita ihan helpolla heru, niin tämä oli todella iloinen yllätys. Itse ajattelin etsiä jonkun terassin johon paistaa aurinko ja tilata oluen ja ummistaa silmät parin tunnin torkuille.. No ei vaan, koetan virittäytyä fudistunnelmaan jo sunnuntaina Saksan ekalla pelillä!

Liebe Grüße <3

Wie geeeeest?

Viikko vierähti vauhdilla ihastuttavien Marjaanan ja Lauran seurassa. Noin sulopuheisia ja hillittyjä neitoja saa heinäsuovasta suurennuslasilla hakea. Joo, tuota.. piikittely sikseen, lystiä oli kerrassaan kovasti. Tyttöjen saapuessa tiistaina kaupunkiin, palelun määrä oli sitä luokkaa, että Maikun viesti kentältä kuuluikin ainoastaan, että ** jee, mistä täältä saa toppahousuja? Loppuviikosta kuitenkin saatiin vihdoin tänne sitä kauan odotettua auringonpaistetta ja lämpöä, siksipä viikonloppu kuluikin puistoissa istuskellessa. Muotilehtiä, jätskiä, ulkona syömistä, kirppareita.. siinäpä meidän viikonlopun resepti - ja sehän maistui!

Tässä muutamia kuvia viikonlopulta:



Hackeschehöfillä oli tosi hieno tanssishow ja pisteet pojille asfaltilla breikkaamisesta. Auts.



Lauantaina päivän kruunasi pesto-tomaatti-mozzarella pasta ja huurteinen olut Berliinin parhaalla terassilla. Aaaah.



Mi chicas.



E una chica muy cool.

Kaikki hienot valokuvat (c) Marjaana Tiilikainen

Löydettiin sunnuntaina aivan ihana libanonilainen ravintola Kastanienallella: BABEL! Herkullista ruokaa, edulliset hinnat, palvelu vähän mitä sattuu, mutta ei paljon harmittanut, kun istuttiin mukavasti varjoisalle terassille valtavien falafel-annosten, mangomehun ja tarpeeksi tulisen chilikastikkeen kanssa.

Tämä viikko jatkuu säiden puolesta upeana. Koetan nauttia niistä jokaisen ruokatuntiin kuuluvan 60 minuuttia täysin siemauksin. Joogassa käyn edelleen jotain viisi kertaa viikossa, koska se vaan on niin parasta! Missään muualla ei rauhoitu ja rentoudu niin hyvin ja en usko, että ilman tuota venyttelyä ja lihashuoltoa mun kroppa olis näin(kään) hyvinvoiva, kun päivästä 9h kuluu istuessa (ja vielä melkoisen epäergonomisesti).

Perjantaina menen rohkeasti töiden jälkeen kampaajalle. Sisälläni möyryää valtaisa ristiriita siitä, kun toisaalta ei haluaisi luopua pituudesta ja tästä luonnollisesta väristäkin tykkään - toisaalta siitä on iäisyys kun olen kampaajalla tehnyt jotain, minkä.. öö.. edes huomaa :) No, jos kampaaja puhuu yhtä vähän englantia kuin varaustyttö, voi lopputulos todella ollakin yllätyksellinen! Viikonloppuna lauantai on myös työpäivä kun ollaan eräillä messuilla. Illalla on tuohon tapahtumaan kuuluvat kemut, jonne ollaan yhden työkaverin kanssa menossa. Siinäpä suunnitelmia tälle loppuviikolle.

Kiitos kaikille ihanille ystäville, jotka on piristäneet mun päiviä saapumalla tänne, laittamalla viestejä tai kirjoittelemalla FB:ssä. Olette tosi tärkeitä ja odotan jo päästä näkemään kaikki taas loppukesästä Suomessa :)

Loppuun oodi frozen yogurtille:

"Oooooo, kupissani keinuu
rakkaus suurin ja ainoo.
Vihdoin kohdattiin ja se oli tapaaminen hellä
rakkautta ensi silmäyksellä.
Jäätynyt jugurtti, ei haittaa muutama lisä kilo,
työpäivän piristää, tuo korvaamaton ilo!"

http://www.yoli-berlin.de/

PS. Pitäisköhän ensi kerralla kirjoittaa tätä blogia vähän vähemmän väsyneenä :D

Tigger and Puh in Berlin

Oi joi tässähän on vallan viikko vierähtänyt etten ole tänne kirjoitellut. Mutta siihen on hyvä syy. Sain torstaina rakkaan ystäväni tänne kylään ja olipa IHANAA kerrassaan! Parasta oli vaan ottaa iisisti ja hengailla yhdessä. Perjantaina käytiin Rebeccan synttäreiden kunniaksi lasillisilla ja lauantaina nautimme ainoasta ei-sateisesta päivästä suuntaamalla pitkän kävelylenkin kautta eläintarhaan. Okei, no se pitkä kävelymatka tarkoitti tälle tytölle isoa Häagen Dazs annosta puolessa välissä matkaa, mut käveltiin silti!



Zoossa oli paljon eläimiä. Osa niistä lensi. Osalla oli enemmän karvaa kuin toisilla. Ja osa ui. Ne lentävät on lintuja.



Mun lemppareita oli kauniit kirahvit. Oi ollapa noin pitkä ja sievä! Kaulan pituus selvästi voi kuitenkin välillä käydä hermoon - onneksi on tolppa minkä päällä päätään voi leipuuttaa.





Myös apinat oli aivan ihania!! Apinoiden ruokailua katsellessa hiipi nälkä myös näiden turistien masuun ja tultiin tähän minun alakertaan (oikeesti, kirjaimellisesti matka tähän ravintolaan tarkoittaa matkaa hissillä alas) Pooja-nimiseen intialaiseen ravintolaan. Namaskaar ja tadaasana miten HYVÄÄ ruokaa oli!!



Tuohon oli lisänä vielä sitä rapsakkaa leipää kolmella eri soosilla, sitä pehmeää leipää ja laskun jälkeen tarjoilijapoika kiikutti meille vielä jotkut mangoshotit. Kyllä turistien kelpasi täysien masujen kanssa käydä kaupasta illaksi vähän euroviisujuomaa ja suklaata. Ja kuinkas sitten kävikään - ME VOITETTIIN EUROVIISUT! "Love oh love, gotta tell you how I feel about you.." aaaand 12 points goes to.. Germany.. wunderbar!

Sunnuntaina pakoiltiin vesisadetta useissa kahviloissa, käytiin vähän Mauerparkissa, käytiin taas vähän jossain kahvilla ja syömässä.. ja illalla katsottiin piirrettyjä. Maailman ihaninta rentoilua <3

Eilen sitten oli kaverienvaihtopäivä, sillä Kata lenteli takaisin Suomeen ja tilalle tulivat ihanat siskokset! Ei siis mun. Mutta keskenään. Nyt vaan pari päivää töissä kärvistelyä ja luvassa on aurinkoinen viikonloppu tyttöjen kanssa!

Innen Stadt Außen

"Innen Stadt Außen ist die erste Einzelausstellung des dänisch-isländischen Künstlers Olafur Eliasson in einer Berliner Institution. Thematischer Ausgangspunkt der speziell für den Martin-Gropius-Bau konzipierten Ausstellung ist Olafur Eliassons enge Beziehung zu Berlin – der Stadt, in der er seit vielen Jahren lebt und arbeitet und in der er ein ungewöhnlich facettenreiches Atelier etabliert hat, das Recherche, Produktion und Lehre gleichsam miteinander verbindet. Seit 2009 hat er eine Professur an der Universität der Künste Berlin und leitet dort das Institut für Raumexperimente."



Hieno näyttely, jonka viimeiset huoneet on elämys, josta voi helposti maksaa tuon 11 euroa. Martin Gropius Baun kirjamyymälässä löytyy herkkuja niin Berliinifiilistelyyn, valokuvaukseen kuin moneen muuhunkin hurmaavaan aiheeseen.



"Innen Stadt Außen concerns itself closely with the relationship between museum and city, architecture and landscape, as well as between space, body and time. The site-specific investigations within the museum are amplified and commented on through ephemeral projects in public space, thus linking the Martin-Gropius-Bau to various places within the city."


(image and texts from here)

(other photos by Rebeccas super cool talented photographer boyfriend :)

Berlin photographed

Voi kun mulla olisi järjestelmäkamera. Ja voi kun osaisi ottaa valokuvia. Tämä kaupunki on katuvalokuvaajan mekka. Rankkasadekuuron kirkastamaan kaupunkiin oli kuitenkin pakko päästä vähän kuvailemaan. Tässä peruspulliaisen peruspokkarilla sunnuntaina ottamat kuvat.



























Miltä näyttää Berliini teidän silmin, näiden kuvien kautta?