Arbeit macht.. krank..

Hallo alles, viikko on täällä alkanut kovin arkisesti. Aurinko on pysynyt pilven takana, eilisen satoi vettä ja lämpötila tuntuu olevan alempana kuin teillä siellä Suomessa (mur). Työt alkoi eilen ja mein Gott - siis tiesinhän kyllä, että ei vieraalla kielellä ulkomailla työnteko ihan helppoa ole, mutta kun mä en vielä edes ole kunnolla aloittanut hommia ja oon silti jo näiden päivien jälkeen aivan poikki!

Onneksi saan tehdä töitä pääosin englanniksi, mutta esim. kaikki materiaalit on tietysti vaan saksaksi ja tosi hyvin kaikki keille mä vaan aloitan puhumaan saksaa, niin vastaa mulle kans saksaksi. Paitsi tietokonevizardimme, jonka kanssa teimme diilin, että hän treenaa enkkua ja mä saksaa, eli mä siis puhun hänelle saksaa ja hän vastaa mulle in english :) Ja hei voitteko kuvitella miten hassua, että täällä aidosti ihmiset juttelee omista tiimikavereistaankin, että Frau Schröder ja Herr Müller. Välillä kyllä käytetään etunimiä myös ja onneksi mun lähin työkaveri on supermukava samanikäinen jannu, joka pitää töissä tennareita eikä muutenkaan omista saksalaisen tiukkaa toimistopipoa.

Työaikoihinkin pitää tän tytön hetken aikaa totutella. Täällä toimistossa istutaan 9-18 tai 10-19. Piste. Ei niin väliä onko vähän töitä tai paljon töitä. Istutaan auf jeder Fall. Voin vaan haaveilla kesistä siellä kotona, kun sai aamulla tulla 7.30 jo töihin ja vastaavasti lähteä ajoissa auringosta nauttimaan. Hymyilyä on myös aiheuttanut täällä kun on kertonut, että me kotosalla vedetään lounaat jo 11.00 :) Onkin ollut pakko laajentaa aamiaista, jotta jaksaa tuonne yhteen asti ruokaa odotella.

Nyt istun täällä kotosalla parin suklaalevyn ja valtavan teemukin kanssa. Mun kurkku nimittäin kipeentyi tosi paljon tänään töissä ja nyt väsyttää kuin pientä ankkaa - toivottavasti vaan en tulisi kipeeksi näin heti aluksi :/

Hauska yksityiskohta muuten tuolta toimistolta on se, että rakennus jossa olen on aivan valtavan vanha ja todella kaunis sisältä. Mutta ihan parasta on ovet, jotka on VALTAVAT, painavat ja niissä kahvakin on mun naaman korkeudella. Tunnen siis joka kerta ovea avatessa itseni ihan keijukaiseksi tai muuten vaan 5-vuotiaaksi :) Iloja ne on ne pienetkin ilot! Tämän näköisenä astelin ensimmäistä päivää töihin.