Pirita täällä, kuka(aan) siellä?

Vastausten tulvasta päätellen mun blogi on kuollut. Google Analytics kuitenkin kertoo, että tätä luetaan viikoittain Saksasta, Suomesta, Jenkeistä ja Puolasta (?), joten ehkä minä jatkan kirjoittamista. Ainakin itselle muistoksi täällä olosta - sehän tämän ensisijainen tarkoitus olikin.

Tämä viikko töissä meni mukavasti, koska meillä oli sellainen jury sessio, joka toi toivottua vaihtelua tietokoneen kanssa alati syvenevään tuijotuskilpailuun. Illallisella sain mukavan kommentin eräältä iäkkäämmältä professoris-henkiseltä mieheltä. Juttelin hänen kanssaan muutaman minuutin, kun tuli puheeksi, että olen Suomesta. Hän (itse britti) totesi, että "Mutta et sinä kuitenkaan suomalainen ole.. vai oletko..?" Hän oli jonkin verran itse viettänyt aikaa Helsingissä, eikä voinut uskoa, että olen suomalainen. Kuulema puheessani on sellaista värikkyyttä ja intonaatiota, etten mitenkään uppoa hänen käsitykeen suomalaisesta kommunikoinnista. Voi kuinka iloiseksi tekikään tämä herra minut :)

Olen koukuttautunut tehokkaasti jalakapalloon. Ghana pelasi erittäin hyvin (sanoo hän kolmen katsotun pelin kokemuksella) keskiviikkona, mutta Saksa oli piirun verran parempi. Jännitysnäytelmä jatkuu sunnuntaina ottelulla Englantia vastaan. En voi uskoa, että löydän itseni pohtimasta sitä, miten Pariisissa pääsen katsomaan tuon matsin! Vaan kyllähän se nyt on pakko nähdä, vai mitä?

Megarauhallinen päivä töissä on tuntia vaille paketti ja sitten tämä madamoiselle ampaisee U-bahnilla Schönefeldin kentälle, josta nousee kahdeksan jälkeen EasyJetin lento kohti Pariisia. Auf wiedersehen liebe Berlin, bonsoir mon cheri, Paris!