Sport mein Arsch

Jos sattuu olemaan yhtä paljon suklaan perään kuin minä, ei Saksa välttämättä ole se paras maa asua. Ensinnäkin: miksi ihmeessä kaupassa suklaat on sijoitettu heti hedelmä- ja vihannesosaston jälkeen? Juu, parsakaali check, perunat check, parit hedelmät check, kolme levyä suklaata check.

Sinänsä ihan ihailtava sijainti ravintoympyrässä, mutta tätä vauhtia syksyyn mennessä mun ravintoympyrästä tulee enemmänkin vararavintopallo, joka sijaitsee tuossa keskivartalossa :) Ja miksi niitä makuja pitää olla ainakin kolmekymmentä erilaista.. enhän voi tietää mikä on parasta, ennenkuin olen maistanut pähkinä-kerma-likööri-mansikka-toffeen lisäksi kirsikka-keksi-hunaja-jugurtti-rusinaa ja..



Niin ja toisekseen: Ritter Sport? Mitä ihmeen sporttista tuossa levyssä on!? Ainoastaan ehkä se, että tämän keväisen keveän värisen Ritter SPORTIN ja tuon ananasherkun jälkeen on ehkä huomenna pikku SPORTTAILUT ihan paikallaan :)

Oh, chocolate, can't live with you, cannot live without you <3

When I say gym, you say jump

Asuntoni vihreässä opaskansiossa sanotaan, että kuntosali ja saunahimoja tyydyttämään voi käyttää viereisen hotellin tarjontaa. Ja vain 30 euroa kuukaudessa. Reippaasti tänään aamulla lähdin asiaa respasta kyselemään. Väärinkäsitysten välttämiseksi valitsin kieleksi tällä kertaa englannin.

Pirita: So, I live there next door and there was an info saying that it's possible to use the gym here.. for 30 euros / month..
Pretty reception girl: No, it's not this hotel. It's Park Inn at the Alexanderplatz.
Pirita: Oh really? That's kind of.. it's not very close..
Pretty (but clueless) reception girl: No, but that's like 10 minutes walk.

Takaisin asunnolla tarkistin asian ja kyllä kansiossa selvästi puhutaan tuosta viereisestä hotellista. Palasin takaisin kansion kanssa.

Pirita: Hi again, I was here a minute ago and.. well, take a look at this.
Still pretty, but now embarrased reception girl: Oh my, I thought you said "jump". And that's from the Park Inn!! The gym is here, it's downstairs.
Pirita: Ok, cool, no worries. But tell me more about the JUMP :)

Tällä hetkellä harkitsen siis hyppääväni semmoisen vaakatasoisen benji-hypyn tuolta Fehrsehturmin oikealla puolella olevan rakennuksen katolta :) Näytti nimittäin aika makeelta kun kävin sitä tänään katsomassa. Mal sehen!

Give you a fever, fever

Wo ist die Sonne? Wo ist Frühling? Warum ist es mehr kalt als in Finnland?

Tänään juuri flunssasta toipuneena kaupungilla työasioita balleriinoissa juostessa kirosin muutamaan kertaan taivaalta ryöppyävää vesiaaltoa ja napakkaa kylmää tuulta. Ei myöskään tullut otettua mukaan juurikaan lämpimiä työvaatteita ja "pakkohan" se oli suunnata siis shoppailemaan tänään. Epäilenkin, että toissaöinen kuume ei ollutkaan minnekään kadonnut, it was just some regular-old-fever turned into serious-shopping-fever. Let me just warn you girls coming here, täällä saattaa tuota pätäkkää palaa noihin kauppoihin ihan mukavasti :) Onneksi mun mukaan tarttui "vaan" paita, huivi, sormus, sukkahousut, peitevoide, huulikiilto ja kengät :)

Palkkaansa taas ahkerasti ansainneena ja tuhlanneena käpertyy sohvalle telkkarin (ja siten siis saksantunnin ääreen) tämä tyttö. Ai kauhea muuten miltä kuulosti eilen dubattuna Gray's Anatomy!! Anteeksi nyt vain kaikki rakkaat dubbaavat ystävät - piirretyt (ja ehkä vielä nuo Disney'n teinileffat) mä ymmärrän, mutta siihen vedetään raja, jooko?

Kuumetta teillekin iltaan nostattaa Herr Lambert und die Feber. Eiku das. Ja Fieber. Das Fieber. Koskaan en muuten ole ollut automaattisesta tekstinkorjauksesta niin onnellinen kuin täällä noita meilejä raapustaessa :)

Home sweet home

Näin sairaspäivänä sain vihdoin napsittua muutaman kuvan tästä kodistani täällä. Läppärikuvassa huomionarvoista taustakuva (joo, kyllä, ensiviikon tiistaina!! :), siskoapina, joka tuli suoraan USA:sta tänne Saksaan, ja uusi ostamani hiiri (kyllä, vaaleanpunainen, natürlich). Ja itse ehkä oon ihan in lööv tuohon maisemaan mun parvekkeelta :)

















Mitäs tykkäätte??

Arbeit macht.. krank..

Hallo alles, viikko on täällä alkanut kovin arkisesti. Aurinko on pysynyt pilven takana, eilisen satoi vettä ja lämpötila tuntuu olevan alempana kuin teillä siellä Suomessa (mur). Työt alkoi eilen ja mein Gott - siis tiesinhän kyllä, että ei vieraalla kielellä ulkomailla työnteko ihan helppoa ole, mutta kun mä en vielä edes ole kunnolla aloittanut hommia ja oon silti jo näiden päivien jälkeen aivan poikki!

Onneksi saan tehdä töitä pääosin englanniksi, mutta esim. kaikki materiaalit on tietysti vaan saksaksi ja tosi hyvin kaikki keille mä vaan aloitan puhumaan saksaa, niin vastaa mulle kans saksaksi. Paitsi tietokonevizardimme, jonka kanssa teimme diilin, että hän treenaa enkkua ja mä saksaa, eli mä siis puhun hänelle saksaa ja hän vastaa mulle in english :) Ja hei voitteko kuvitella miten hassua, että täällä aidosti ihmiset juttelee omista tiimikavereistaankin, että Frau Schröder ja Herr Müller. Välillä kyllä käytetään etunimiä myös ja onneksi mun lähin työkaveri on supermukava samanikäinen jannu, joka pitää töissä tennareita eikä muutenkaan omista saksalaisen tiukkaa toimistopipoa.

Työaikoihinkin pitää tän tytön hetken aikaa totutella. Täällä toimistossa istutaan 9-18 tai 10-19. Piste. Ei niin väliä onko vähän töitä tai paljon töitä. Istutaan auf jeder Fall. Voin vaan haaveilla kesistä siellä kotona, kun sai aamulla tulla 7.30 jo töihin ja vastaavasti lähteä ajoissa auringosta nauttimaan. Hymyilyä on myös aiheuttanut täällä kun on kertonut, että me kotosalla vedetään lounaat jo 11.00 :) Onkin ollut pakko laajentaa aamiaista, jotta jaksaa tuonne yhteen asti ruokaa odotella.

Nyt istun täällä kotosalla parin suklaalevyn ja valtavan teemukin kanssa. Mun kurkku nimittäin kipeentyi tosi paljon tänään töissä ja nyt väsyttää kuin pientä ankkaa - toivottavasti vaan en tulisi kipeeksi näin heti aluksi :/

Hauska yksityiskohta muuten tuolta toimistolta on se, että rakennus jossa olen on aivan valtavan vanha ja todella kaunis sisältä. Mutta ihan parasta on ovet, jotka on VALTAVAT, painavat ja niissä kahvakin on mun naaman korkeudella. Tunnen siis joka kerta ovea avatessa itseni ihan keijukaiseksi tai muuten vaan 5-vuotiaaksi :) Iloja ne on ne pienetkin ilot! Tämän näköisenä astelin ensimmäistä päivää töihin.

Sonntagbummel

Ensimmäistä kertaa voin kirjaimellisesti allekirjoittaa tämän blogin otsikon. Epäilen, että sisäinen vuorokausirytmini hyppäsi roimasti enemmän kuin yhden aikavyöhykkeen yli, sillä eilen illalla olin aivan tuskastuttavan väsynyt jo kymmenen aikaan ja vastaavasti aamulla kuuden jälkeen ei oikein tahtonut enää nukuttaa.

Aamun saksantunti oli yli kaksi tuntinen jakso Germany's Top Modelia - siis joo, todellakin ohjelma alkoi 08h05 ja loppui 10h15! Yksi jakso! These germans reeeaally do love their Heidi Klum! Ja täällä kun ei pahemmin noita tekstityksiä käytetä, niin aivan kielikylvystä telkun katselu käy. Osa jutuista meni korkealta yli ja ohi, mutta jonkin verran lohdutti se, että kun jaksossa vieraana oli Kimora Lee Simmons, niin eivät ne tyttöraukatkaan ymmärtäneet oikein aina englantia :) Muuten oli kyllä hemmetin hyvin tuotettua realityä, monta opin paikkaa meille Suomeen.

Huippiksella kyllästettynä lähdin kävelemään kohti Kurfürstendamia ja matkalla poikkesin ex tempore Kommunikation Museoon joka oli aika peruskauraa. Peruskauraa se varmaan oli myös tälle museovahdille, joka veteli sikeitä ihmisten rampatessa ohi. Pojalla hyvät unenlahjat!




Tidadaa!! Iloinen jälleennäkeminen Starbucksin kanssa (melkein yhtä lämmin suhde mulla ja Starbucksilla kuin kolmiosuhden Benin ja Jerryn kanssa) ja välipalan voimin suorittamaan hieman necessity-shoppailua ja ruokakauppailua. Tarttuipa mukaan Zarasta työkengät ja paitakin, sillä jotenkin tulin eilen lopputulokseen, että ei mulla sittenkään ole mitään järkevää työvaatetta mukana. Katan erääseen videolinkkiin viitaten on pakko todeta, että pitää jonkin verran paikkansa. Esimerkiksi tuo Zaran myyjä oli niin julmetun komea, että olisi varmaan voinut sanoa einhundert-zweiundneunzig ja minä olisin vaan hymyillen luottokorttini hänen käsiinä laskenut :)

Tyylikkäästi lopetan tämän postauksen viittaamalla otsikkoon :) Sonntagbummelin voi siis hyvin myös kääntää tänään sunnuntaipummailuksi, sillä pummillahan matkustin U-bahnissa. No hei, se lippu on aivan ylihinnoiteltu parin pysäkkivälin matkalle, ja ajattelin, että ainakin ekan viikon voin tarpeen tullen vetää surullinen-ilme-onneton-turisti -ilmeen lippua ojentaessa ja sanoa, että "mitä ihmettä, ai ei riitä että ostaa lipun vaan se pitää vielä leeeeeimata laiturilla.." No niin, ei sitten kerrota tästä äitille. Ja mä lupaan että tää ei jatku enää heinäkuussa.

Berlin!!!

Endlich hier! Eikä missä tahansa kämpässä, tää tyttö asuu kesän upeassa kattohuoneistossa!

(Tähän väliin pahoittelut, kuvin asettelu on ihan sanonko mistä (!!) mutta menisi nyt ikä ja terveys sitä korjatessa. Etteköhän te nappaa mikä kuva kuuluu mihinkin tarinaan.)

Matka (tylsistyttävän lyhyt sellainen) alkoi aamulla samoissa fiiliksissa kuin mihin eilinen ilta päättyi. Tuleeko jollekin muulle aina sellainen olo, kun jos on odottanut jotain reissua toooosi kauan ja toooosi innoissaan, niin just ennen lähtöä tulee fiilis, että ei haluakaan lähteä? Is it just me? No, turha siihen on jäädä itkemään eteiseen, vaan kotiovelta bussipysäkille laulelin antaumuksella "Oven kiinni laitan ja katson eteiseen, naulakko sinne yksin jää.. laukku kainalossa hyppään aamuun ruuhkaiseen, en vastaantulijoista tunne yhtäkään.." No, mun onneksi vastaantulijoita ei vappupäivän aamuna kello 6.30 ihan hirveästi ollut liikkeellä ja ne ketkä oli (trust me) eivät kiinnittäneet huomiota mun laulamiseen :D

Pienien takaiskujen jälkeen (reipas ylipaino matkatavaroissa ja taksin kulun totaalisesti blokanneet demostratsioonit) pääsin asuntolan ovelle ja olipa ihanaa kun alhaalla luki jo sukunimi valmiina nimitaulussa. Hymy kasvoi pomppimiseksi kun näin kämpän. Upea avokeittiö, astianpesukone (!!), kylppäri, olohuone ja... iso parveke jonne koko seinän lattiasta kattoon ikkunat (pikkujuttu jota mä vaan rakastan) ja koska kyseessä on ylin kerros, parvekkeelle paistaa isosti aurinko ja mä niin aion joka aamu syödä tuossa aamupalaani. Ja ehkä iltapäivällä yksi olut. Oho, eikun siis illalla, tarkoitan. Päivät taidan olla töissä (note to self).

Kaksi aamupalaa ja jäde ei pitänyt reissupäivän nälkää puoltapäivää kauempaa, joten suuntasin herrrkulliseen italailaiseen syömään tämmöistä tosi terveellisen näköistä lasagnea. Jälkkäriksi huitaisin vielä kunnon apfelstrudelin, josta nyt ei ole kuvaa, kun pelkään että pyörrytte jo tuohon lasagneen :)

Laura, sä tuut niin repeemään tätä: OLUTPYÖRÄ. Hei haloo, mä rakastan pyöräilyä ja sitten näistä reissuoluista kun nyt on tullut pieni sisäpiirin vitsi, niin kuinka täydellinen toi menopeli on mulle. Voi kuulkaa laulu raikasi kaukaa kun tuo lähestyi. Ka, siis lauluakin vielä! Ah, täydellistä.



Unter den Lindenin päässä olevassa puistossa oli jotain vappupäivän tapahtumia ja pari ihan kivaa keikkaa. Puistohengailun jälkeen törmäsin vielä muuriinkin. Sen mitä siihen nyt enää siis kykenee _törmäämään_.


Grillaaminen ja rantsuilu on täällä ilmeisesti tosi in ja hot (ja mikäs siinä!) Spreen rannassa on aivan mahtava meno jo nyt ja voin vain kuvitella miten se kesää kohti paranee. Paras oli tuo mesta, missä rakennushommat oli vielä ihan alkutekijöissään, mutta pojat oli pistänyt grillin tulille ja siinä makkara kuumeni kun oluita korkattiin :) I like, keep it real guys.

Nyt siis nettiyhteys kotoa surraa, sain viimein ostettua ne liput Lady Gagan keikalle, josta oon siis hei KOHTUULLISEN INNOISSANI. Kämppäkuvia laittelen myöhemmin. Nyt suihkuun ja sitten ehkä käperryn sohvalle teemukin kanssa katsomaan jonkun piirretyn ja aamulla ajattelin tutustua paikalliseen, niin kovasti kehuttuun brunssikulttuuriin

Bis später, ihanaa alkanutta toukokuuta sinne Suomeen!